Hyppää sisältöön



kuva





 
Lukulamppu




 





 

OULUN KAUPUNGINKIRJASTON

Kieli Kieli
Tunnetko hänet? Tunnetko hänet?


Kirjabloggaaja Salla Ojala


Porilainen filosofian maisteri Salla Ojala julkaisee kirja-arvioita Aarrekirjasto-blogissaan. Alamme tehdä yhteistyötä Sallan kanssa ja linkittää hänen blogitekstejään Lukuvinkkejä-sivulle.

 

Miksi kirjoitat blogia?

Tunnen suurta kutsumusta sekä kirjoittamiseen että kirjoihin. Blogissa yhdistyvät nämä molemmat intohimot. Tunteet ja ajatukset, joita kirjojen tarinat ja syvällisyys nostavat pintaan, luovat uusia tapoja katsoa maailmaa. Kirjoittaessani auki näitä ajatuksia saan lukemastani vielä enemmän irti, ymmärrys kasvaa ja maailma on jälleen avarampi.
 

Millaisista kirjoista kirjoitat?

Tähän mennessä olen kirjoittanut vain kotimaisista ja käännetyistä romaaneista, mutta luen jonkin verran myös runoja, tietokirjallisuutta ja muutakin. On siis mahdollista, että tulevaisuudessa analysoin monipuolisemmin eri kirjallisuudenlajeja.
 

Kerro kolme kirjaa, jotka kannattaa lukea.

Valinta on vaikea, sillä voisin aidosti suositella monia teoksia. Tässä kuitenkin eräät kolme mieleen jäänyttä.

David Nicholls: Sinä päivänä. Kirjailija vangitsee elämän sattumanvaraisuuden nerokkaasti  kahden ihmisen elämänkulkua päivän verran vuodessa kuvaavan tarinan kautta.

Inka Nousiainen: Kirkkaat päivä ja ilta. Kaunis ja koskettava tarina, jossa liikutaan ajassa sotavuosiin ja takaisin nykypäivään. Ihmiskohtalot kietoutuvat kiehtovalla tavalla yhteen.

Linda Ohlsson: Laulaisin sinulle lempeitä lauluja. Kertomus kahden erilaisen naisen ystävyydestä, jolle menneisyyden taakka ja kivut luovat yhteisen pohjan.

 

 

 

Laura Puromies


Laura Puromies on Porissa asuva, väitöskirjaa saunasta tekevä kolmen lapsen äiti. Hänen esikoisrunokokoelmansa Krimplene: kirjoituksia vaatekaapista ilmestyi vuonna 2011. Teoksen runot kertovat vaatteiden kautta erilaisista ihmisistä, kokemuksista, elämänpätkistä, kohtaloista. Kuten enosta ja perintösaappaista, joissa toisessa lukee rock ja toisessa roll, nuoruuden nostalgisesta harmaasta villapaidasta ja aamu-unisen, hitaan lähtijän pelastavista kengistä:




Tarpeeksi liukkaat lantsarit
 

Isoisäni oli lähtövalmis

hyvissä ajoin eteisessä

pomppa päällä, vyö tiukalla

kengät reippaassa ensiaskeleessa yli  kynnyksen

korvaläpät alhaalla valmiina kohtaamaan viiman

rukkaset reippaina maata kohti

kuin jäätikut räystään reunassa

kevätauringon kiihdyttäminä

minä olen toista maata

olen onnellinen torkkuherätyskellon omistaja

kun käsillä on viimehetki, riuhdon vaatteet päälleni

hörpin jogurttipurkillisen matkalla vessaan

juoksen sukkasiltani alaovelle liputtaen perässäni

ylitsepursuavaa kassia

pysäkki on mäen alla ja bussin valot kiiluvat jo mutkassa

heittäydyn lumivallin yli ja annan mennä

yhtäliukua

kiitos tarpeeksi liukkaille lantsareille



Krimplenen saatavuus

 

* * *

 

Kirjasi takatekstissä sanotaan, että olet porilaistuva kulttuurintutkija. Miten porilaistuminen on edennyt?

Porilaistuminen kävi yhtäkkiä. Sen verta paljon minulla on satakuntalaisia sukujuuria, etten hätkähdä esimerkiksi sitä, että vieraat käsketään kylään. Lapsetkin ovat kotiutuneet ja puhuvat sopivissa määrin lyhyttä ja pitkää: Mää täsä.

 

Oliko vaaterunojen kirjoittamisen sytykkeenä aikaisempi työsi muodin mainonnan parissa?

Muodin mainonnan parissa oli yksi sytyke runoille. Toinen oli folkloristinen taustani. Halusin kokoelmalle yhtenäisen teeman ja vaatteet valitsin niiden arkisuuden takia. Ja hyvissä asioissa on aina vastakohtaisuuksia. Vaatteet voivat olla arkinen kotimekko tai lurexviritelmä ja kaikkea siltä väliltä, mutta varmaa on, että jollain tavalla ne liittyvät kaikkiin ihmisiin.

 

Oletko jatkanut runojen kirjoittamista? Ovatko seuraavat runosi kenties saunarunoja?

Kirjoitan kaiken aikaa, myös runoja. Tällä hetkellä väitöskirjan kirjoittaminen on vähän pidemmän tekstin projekti. Runojen lisäksi olen tehnyt sanoituksia ja se on työ, josta todella tykkään. Sauna-aiheisia runoja en kyllä kirjoita. Jos valitsisin yhtenäisen teeman runoilleni, voisi se olla ruumis. Uudet runoni ovat ehkä vähän abstraktimpia kuin edelliset.

 

Minkä runokirjan haluaisit muidenkin lukevan?

Gunnar Björlingiä suosittelen kaikille. Hienoja fragmentteja modernismin alkulähteiltä. Sen voi ottaa vaikka Kalloon mukaan ja tuntea kuinka lyyrinen on kuuma kallio kesäisenä päivänä.

    

Blogit Blogit