Hyppää sisältöön
Kieli Kieli
♫ Kirjavinkki ♫ Kirjavinkki

Salo, Markku: Remu

 "On typerää kiistellä siitä, onko Hurriganes hyvä vai huono. Se on Hurriganes ja sillä siisti. 2000 vuotta on kiistelty jo siitäkin, oliko Jeesus hyvä vai huono, ja yhä siitä ollaan eri mieltä." Remu
 

Saatavuus

Pepe Deluxe - Spare Time Machine (2007)

Spare Time Machine on suomalaisen dj-kollektiivin, Pepe Deluxén, kolmas albumi ja ensimmäinen, jossa yhtyeen kappaleet eivät pohjaudu sampleihin. JA-Jazzin (Tomi Paajanen) ja James Spectrumin (Jari Salo) muodostama Pepe Deluxé tuo pöytään kymmenen kappaleen kokonaisuuden, joka voitti Emma-palkinnon kriitikoiden valintana vuonna 2007. Kirjastossa levy on luokiteltu kohtaan 78.8911, eli "rock", mutta luokittelutehtävä on ollut varmasti virkailijalle epäkiitollinen, jos ei suorastaan hankala. Mainosmaailmasta leipänsä tienaavat Spectrum ja JA-Jazz yhdistelevät vaivattoman helposti kummallisiakin instrumentteja (mm. theremin, marimba, Optigan-kosketinsoitin, marxophone...) vieraileviin artisteihin, saaden aikaan kummallisen keitoksen psykedeliaa, rockia, groovea, funkkia, rockabillya, ambienttia ja ties mitä.

Upeasti tuotettu levy on viimeisen päälle mietitty kokonaisuus, joka yllättää joka käänteessä, kuten Pepe Deluxén tyyliin kuuluu. "Vaikka Spare Time Machinen raidoilla on suoria ja epäsuoria lainauksia kaikesta mahdollisesta John Barryn, Jimi Hendrixin ja 22-Pistepirkon väliltä, niin kaikkea yhdistää Pepe-miesten, Jari Salon ja Tomi Paajasen, tapa sulattaa lukemattomat ainekset yhteen vahvasti kompressoiduksi räiskeeksi." (nyt.fi) "Arkeologit eivät suoranaisesti ammenna psykedeliasta, progressiivisesta rockista tai ns. maailman musiikeista, sillä se, mikä kuulostaa erehdyttävästi viittaukselta tai jopa pastissilta, on Spare Time Machinen puitteissa jotakin huomattavasti kiehtovampaa. Se on yllätyksellisyyttä, ennakkoluulottomuutta ja rakkautta ennenkuulumattomaan." (Soundi)

Saatavuus


Rizzle Kicks - Stereo Typical (2012)

Rizzle Kicks - suoraan Englannin Brightonista. Kahden MC'n (Jordan "Rizzle" Stephens -92 & Harley "Sylvester" Alexander-Sule -91) kokoonpano julkaisi debyyttilevynsä, Stereo Typicalin, 2011.

Brittien virallisen levylistan sijaa 5 parhaimmillaan pitänyt Stereo Typical on hyvän mielen iskulinjaräppiä mukavan menevillä taustoilla, soljuvalla flow'lla ja rapsakalla brittiaksentilla. Levyn taustavoimatkin ovat hyvin kunnossa, sillä joukosta löytyy taustoja tuottamasta mm. Brightonin oma Norman Cook, eli Fatboy Slim (Mama Do The Hump). Levy on pop-räp -tyylissään miellyttävää kuunneltavaa, joka tarjoaa mukavan matkan 18-kesäisen brittinuoren maailmaan.

"We just wanna lickle rhyme bruv
Call me what you want you want but you should not call it a night, luv.
And I might just join the Mile High-club
Only problem being that I couldn't give a flying f..."

"Albumi pitää sisällään mukavia äänimattoja, joiden päällä kulkevat nopeasylkyiset lyriikat paljastavat artistien olevan tyypillisiä teinipoikia" - The Guardian

Saatavuus


Maj Karma – Peltisydän (2016)

Maj Karman yhdeksäs studioalbumi tuo yhtyeen takaisin keikkalavoille kuuden vuoden tauon jälkeen. Herra Ylppö ehti tauon aikana tehdä neljä sooloalbumia, mutta nyt Maj Karma on palannut energisenä.

Yhtye on perustettu vuonna 1992 Harjavallassa. Samasta vuodesta alkaen on järjestetty Karmarock, jonka laittoi alulle Maj Karma -yhtye. Suosion myötä tapahtuma on kasvanut ja muuttanut luonnettaan.

Saatavuus


Timo Alakotila – Timo Alakotila & Piano (2016)

Suomessa ja kansainvälisesti kansanmusiikin piireissä hyvin tunnettu Timo Alakotila on julkaissut tänä vuonna ensimmäisen soololevynsä. Monipuolisesta musisoinnista tunnettu Alakotila mieltää itseään omien sanojensa mukaan ennen kaikkea säestäjänä. Säestäjänä ja soittajana eri yhtyeissä hän onkin toiminut tähän saakka esimerkiksi kansanmusiikkilaulaja ja harmonikkataiteilija Maria Kalaniemen  kanssa sekä Tango-orkesteri Untossa

Tämän lisäksi Alakotila toimii säveltäjänä, joka on säveltänyt niin yhtyemusiikkia (esimerkiksi Piia Kleemolalle ja lauluyhtyeelle Rajaton) kuin orkesterimusiikkia (esimerkiksi vuoden 2009 Konsertto melodiabassoharmonikalle ja kamariorkesterille tai vuoden 2013 balettimusiikki Lumikki ja seitsemän kääpiötä).

Uuden albumin tyyli on tuttu aikaisemmista levyistä, mutta tässä kuullaan nyt puhdasta Alakotilaa, kun aikaisemmin hänen musiikkinsa on tuntunut sulautuvan muiden soittajien tyyleihin.

”Timon musiikissa voidaan usein havaita tietynlaista mahtavuutta, tässä etenkin Lumikin ja prinssin tanssi -kappaleessa, joka on juhlallinen suomalainen häämarssi, mutta kimaltelevalla satumaisella tavalla. Löytyy kaihoisa häävalssi ja koskettava hautajaismusiikki Pirkolle, hellä tervetulolaulu keväälle (’Primavera’) ja Psalmin hitaasti, asteittain kehittyvät harmoniat. Ja, tietysti, myös suomalais-’noir’ tango.” Fiona Talkington

Saatavuus


Kuunkuiskaajat – Revitty rakkaus (2016)

Kuunkuiskaajat eli Susan Aho ja Johanna Hytti tulivat tunnetuksi Värttinästä, mutta aloittivat duona vuonna 2008. Heidän musiikkityyliänsä kuvataan heidän omilla kotisivuillaan uusiskelmäksi etnisin maustein. Kappaleiden sanoitukset ovat suurimmaksi osaksi Kuunkuiskaajien omia. Niissä hyödynnetään vahvasti luontoa ja luontokuvia yhdistäen ne rakkauteen ja muihin suuriin tunteisiin.

Suomea Euroviisuissa vuonna 2010 edustanut folkduo Kuunkuiskaajat julkaisi vasta toisen albuminsa, joka on jäämässä myös heidän viimeisekseen. Duo työsti toista levyään pitkään ja monien tekijöiden vuoksi he päättivät jatkaa musiikkiuraansa erikseen.

Saatavuus


Mumford & Sons – Wilder Mind (2015)

Wilder Mind on yhtyeen kolmas studioalbumi. Levy tuo uutta tyyliä Mumford & Sonsin musiikkiin, kun folkrockista tutut akustiset instrumentit, kuten banjo ja akustinen kitara, ovat jääneet pois ja tilalle on tullut sähköiset instrumentit. Bändin aiempi tuotanto on ollut folkia ja vaihtoehtoista rokkia, mutta nykyinen tyyli muistuttaa enemmän rokkia kuin folkia. 

Mumford & Sons on brittiläinen rokkibändi ja on voittanut useita musiikkipalkintoja ja palkintoehdokkuuksia. Bändi on saavuttanut suosiota myös Atlantin takana.

Saatavuus


Michel Legrand – Bonjour Paris (2016)

Michel Legrandin iki-ihanat Pariisi-aiheiset kappaleet ovat sulautuneet ikäänkuin yhdeksi kokonaisuudeksi Bonjour Paris -albumilla. Legrand on säveltänyt kappaleet jo ollessaan 22-vuotias ja teema-albumista tulikin myyty ja suosittu. 

Michel Legrand on ollut tuottelias säveltäjä. Hänet muistetaan erityisesti elokuvasäveltäjänä. Paitsi säveltäjänä hän on toiminut myös kapellimestarina ja julkaissut yli sata albumia yhdessä maailmankuulujen esiintyjien kanssa.  Michel Legrand onkin tuntenut jo nuorena olleensa poikkeuksellisen lahjakas, sillä hän teki työn, joka vei kollegoilta viikon, parissa tunnissa. Paitsi lahjakas, hän on ollut myös intohimoinen. Kertomansa mukaan hän rakasti naisia, laulamista, soittamista, jazzia ja klassista musiikkia. Hän halusi kaiken!

Saatavuus


Piano Guys – The Piano Guys (2012)

Alun perin Youtubessa hauskoja klippejä julkaissut kokoonpano The Piano Guys on maailmanlaajuisen huomion takia saanut julkaista myös omia levyjä vuodesta 2012. Kokoonpano julkaisee vieläkin omalla Youtube-kanavalla  musiikkivideoita, joissa omaperäinen sovitustyyli ja soittamisen ilo yhdistyvät vaikuttavalla tavalla.

Omilla levyillään he jatkavat tätä perinnettä, joskin visuaalinen puoli puuttuu. Kappaleitten nimet kuten Beethoven’s 5 secrets tai Michael meets Mozart viittaavat aina selkeisiin klassisen ja popmusiikin hitteihin, joita käsitellään omalla tavallaan. Videoissa esiintyvät pääasiassa Jon Schmidt pianolla ja Steven Sharp Nelson sellolla, mutta todellisuudessa sovituksiin kuuluvat myös lyömäsoittimet ja joskus vokaalia, joka on pääasiassa Al Van der Beekin käsialaa. He esiintyvät videoissa useimmiten kahdestaan, mutta musiikki on miksattu monesta kanavasta. Suosittuja hittejä sekoitetaan usein klassisen musiikin tyyliin, ja tulos on omaperäinen tulkinta, jossa kuitenkin aina alkuperäinen kappale tai tyylisuunta jää tunnistettavaksi.

Saatavuus


Sanni, Lelu (2015)

Sanni on 23-vuotias suomalainen laulaja, lauluntekijä ja näyttelijä. Hän on julkaissut urallaan kaksi albumia, joista viimeisimmän nimi on Lelu. Sanni sanoittaa itse kappaleensa ja käyttää sanoituksissa apuna omia kokemuksiaan ja tunteitaan, minkä takia hänen kappaleensa ovat erittäin suosittuja nuorten aikuisten keskuudessa, sillä Sannin kappaleiden tunnemaailmoihin pystyy samaistumaan. Sanni itse on sanonut, että hänen sanoituksensa muistuttavat päiväkirjaa. Sanni on palkittu vuosien 2013 ja 2015 naissolistina. Hän oli myös mukana vuoden 2015 Vain elämää -televisiosarjassa. Hän on lisäksi vieraillut useiden suomalaisten artistien musiikkivideoilla.

Lelu julkaistiin 24. huhtikuuta 2015. Levyn kappaleet kuvaavat pääasiassa parisuhteita, eroja ja kaipausta. Albumin ensimmäinen single oli 2080-luvulla. Se julkaistiin helmikuussa 2015. Kappaleesta tuli iso hitti, sillä se oli 12 viikon ajan Suomen soitetuin radiokappale ja se palkittiin Emma-gaalassa vuoden 2015 parhaana kappaleena. Sanni ja hänen kappaleensa herättävät huomiota, sillä hänellä on aivan oma tyylinsä, minkä jotkut kokevat inspiroivaksi.

”Sannin seurassa viihtyy hyvin. Parikymppinen laulaja-lauluntekijä jatkaa Sotke mut -albumilla (2013) alkanutta artistiuraansa odotetusti ja onnistuneesti. Toinen levy Lelu kertoo niin ikään ihmissuhteista ja kasvukivuista – aikuisten leikisti.

Leluun on ripoteltu haikeita balladeja, nuoren naisen voimabiisejä, lantiota liikuttavia lauluja ja duetto Tippa-T:n kanssa. Albumilta mieleen jäävät erityisesti (sanoituskritiikistä huolimatta) Kokaiini, aloituskappale Lelu ja jo monelle tuttu 2080-luvulla.”  Soundi

Saatavuus


Tšaikovski, Pjotr: Iolanta (2015)

Tšaikovskin laaja oopperatuotanto on jäänyt hänen muiden sävellystensä varjoon. Ehkä tunnetuimpiin oopperoihin kuuluvat Jevgeni Onegin sekä Patarouva. Kaikkiaan hän on kuitenkin säveltänyt 11 oopperaa.

Yksiosainen Jolanta-ooppera on säveltäjän viimeinen, ja se sai ensi-illan 1892 Mariinski-teatterissa Pietarissa.

Tšaikovski ei kuulunut Venäjän kansanmielisiin säveltäjiin, toisin kuten esimerkiksi Modest Musorgski tai Nikolai Rimski-Korsakov. Niinpä hän on käyttänyt tähän viimeiseen oopperaansa tanskalaisen Henrik Hertzin draamaan Kuningas Renén tyttäreen (1845) pohjautuvaa librettoa, jonka on hänelle kirjoittanut veljensä Modest.

Oopperan tapahtumat sijoittuvat 1500-luvun Etelä-Ranskaan, jossa Kuningas René elää tyttärensä Jolantan kanssa syrjäisessä linnassaan. Jolanta on syntymästään asti ollut sokea, mutta kuningas ei halua hänen tietävän tästä asiasta. Tapahtumat alkavat, kun kaksi miestä tulee linnan puutarhaan, jossa Jolanta on nukkumassa. Toinen heistä on hänelle luvattu sulhanen, joka kuitenkin rakastaa toista naista, ja toinen rakastuu tässä hetkessä nukkuvaan Jolantaan. Jäätyään hänen kanssaan kahdestaan Jolanta herää, rakastuu mieheen ja kuulee olevansa sokea.

Oopperalla on tietysti onnellinen loppu, jossa Jolanta saa näkönsä takaisin. Kuningas vapauttaa luvatun sulhasen siteestään ja antaa tyttärensä käden sille miehelle, jota hän rakastaa.

Oopperaa esitetään suhteellisen harvoin mahdollisesti lyhyen kestonsa vuoksi. Tämä levytys on taltiointi konsertista Essenin Filharmoniassa vuonna 2012. Jolantan roolissa loistaa Anna Netrebko. Muutenkin loistava roolitus takaa, että musiikin tunteellisen tulkinnan ohella myös venäjän kieli lausutaan ilman korostusta.

Saatavuus


Ricky-Tick Big Band & Julkinen Sana - Korottaa panoksii, 2015

Ricky-Tick Big Band & Julkinen Sana on Suomen eturivin jazz-muusikoiden ja kolmen mainion räppärin, Palefacen, Redraman sekä Tommy Lindgrenin muodostama kokoonpano. Idean isä, Valtteri Laurell Pöyhönen toimii yhtyeen kapellimestarina. Myös sävellykset ovat hänen käsialaansa. Musiikista vastaavat mm. baritonisaksofonisti Linda Fredriksson, trumpetistit Jukka Eskola, ja Kalevi Louhivuori, sekä basisti Antti Lötjonen. Ensimmäinen yhteinen levy Burnaa ilmestyi 2013 saaden innostuneen vastaanoton. Eikä lokakuussa 2015 julkaistulla Korottaa panoksii -levyllä meno ole yhtään laantunut, pikemminkin päinvastoin. Porukka on todella hyvässä vedossa. Rap-lyriikan ja big band -jazzin liitto toimii erinomaisesti. Levy pitää sisällään vahvan big band musisoinnin myötä reheviä soul-, pop-, funk- ja afrobeat-aineksia . Riimitys on hauskaa ja toimivaa "Sana kerrallaan, tavu kerrallaan, riimi kerrallaan levyt rakennetaan". Korottaa panoksii on tasaisen vahva kokonaisuus.

Saatavuus


Henriksson, Kleemola, Prauda – Rinda Nickola (2009)

Ilmajokelainen 1800-luvun mystikko Samuel Rinta-Nikkola  on myös toiminnut kansanmusiikin kerääjänä. Hän on laatinut 1809 nuottikirjan, johon tallensi polskasävelmiä. Muun muuassa viulisti Pekka Kuusisto  on hyödyntänyt tätä tanssimusiikkia vuonna 2002 levyllään Folk trip (Saatavuus). Vuonna 2009 Marianna Henrikssonin, Piia Kleemolan ja Petri Praudan muodostama trio teki kokonaisen levyn tästä nuottikirjasta. Mielenkiintoiseksi levyn tekee trion sovitukset. He käyttävät barokkisoittimia (barokkiviulu, cittern, cembalo) ja yhdistävät sovituksissaankin barokkinomaisen soitintavan kansanmusiikin tyyliin. Täynnä innostunutta musiikkia tämä levy näyttää 200 vuotta vanhaa kansanmusiikkia aivan uudessa valossa.

Saatavuus


Kronos Quartet - A thousand thoughts (2014)

Modernin taidemusiikin tulkitsijana tunnettu Kronos Quartet on alusta alkaen tuottanut myös omaperäisiä omia levyjä, joihin on kerätty hyvinkin erilaisia kappaleita yhden aiheen alle. Erikoisuutena levyillä on kuultu myös paljon sellaista musiikkia, jonka vasta Kronos Quartet on sovittanut jousikvartetille (esimerkiksi levyllä Early music vuodelta 1997, johon on taltioitu musiikkia keskiajasta aina Arvo Pärtiin asti). Uusimpaan levyynsä kvartetti on kerännyt hyvin erilaisia kappaleita 14 eri maasta, osa on jo julkaistu aikaisemmilla levyillä. Levyä kuunnellen matkustetaan ympäri maailmaa Ruotsista Irlannin, Vietnamin ja Afghanistanin kautta aina Argentiinaan asti. Levy näyttää mainiosti Kronos Quartet:n soitintekniikan mukautuvuuden. Paikoitellen kuuntelija ei millään enää tunnista, että musiikkia soitetaan tavallisilla jousisoitimilla. Tyyli vaihtuu itäaasialaisesta ja Lähi-idän musiikista eurooppalaiseen kansanmusiikkiin, mutta myös kevyempi tango- ja laulelmatyyli taittuu sujuvasti. Levy laajentaa käsitystä siitä, mitä voidaan soittaa jousikvartetilla.

Saatavuus


Opus X – Baroque music from Finland (2015)

Ansiokas vanhan musiikin yhtye Opus X on julkaissut uuden levyn täynnä Suomesta löytynyttä barokkimusiikkia. Levyyn on poimittu ennen kaikkea suomalaisista 1600-1700 -luvun nuottikirjoituksista löydettyä musiikkia. Kyseessä on otteita kolmesta isommasta nuottikirjasta, joihin yksityishenkilöt ovat aikoinaan kirjoittaneet ylös aikansa musiikkia. Mukaan mahtuu monien anonyymien, pienten huilu- ja kosketinsoolokappaleiden ohella myös vaativampia teoksia kolmelle soittimelle. Levyyn on otettu myös nimeltä tunnettujen Ruotsin itäosissa syntyneiden tai toimineiden säveltäjien teoksia; nimeltä mainittakoon raumalaissyntyinen Johan Helmich Roman. Nuottikirjat osoittavat myös tiiviitä kontakteja Keski-Eurooppaan. Näitä edustaa tässä levyssä pohjois-saksalainen Andreas Hammerschmidt.

Levy tuo barokkimusiikin ystäville paitsi aiemmin tuntematonta musiikkia myös vaikuttavan kuunteluelämyksen taidokkaan ja elävän esityksen ansiosta. Parasta ovat sopraano Tuuli Lindebergin ja Opus X:n esittämät Hammerschmidt-tulkinnat.

Saatavuus


Lasten hautausmaa - Lasten hautausmaa (2015)

Ei mikään sovi tulevien syysiltojen soittolistoille niin kuin Lasten Hautausmaan kaihoisa musiikki. Hurjalta kuulostavan nimen takaa paljastuu herkkyyttä ja surumielisyyttä huokuva yhtye, joka on ollut koossa parisen vuotta.

Yhtyeen kappaleissa kuuluvat Kouvola ja 80-luvun suomirock, mutta niissä on myös jotain ainutlaatuista. Lasten Hautausmaa poikkeaa valtavirtamusiikista erityisesti sanoituksillaan, joiden aiheita ovat muun muassa luopuminen ja kasvamisen vaikeus. Taitavat sanoitukset ja soiton pieni silottelemattomuus muodostavat kiehtovan kokonaisuuden, joka osuessaan uppoaa syvälle.

Kirjastolta saa pian lainaan yhtyeen viimeisintä julkaisua. Viime vuonna ilmestynyt EP on vapaasti kuunneltavissa verkossa.

Saatavuus


 

Musta Valo - Musta valo (2014)

Raumalla vaikutti vuosina 2001-2013 taiderock-yhtye nimeltä Itkevä tyttö. Vuoden 2013 toukokuussa yhtye ilmoitti uuden ajan olevan käsillä ja muutti muotonsa Mustaksi Valoksi. Nyt he ovat toisessa levyssään, yhtyeen mukaan nimetyssä.

Musta Valon itsensä post-popiksi nimittämässä musiikissa kohtaavat tyylitajuisesti postpunk-vaikutteet sekä suomalainen pop ja rock, hieman samaan tapaan kuin Herra Ylppö & Ihmiset -yhtyeen levyillä. Itkevän tytön taiteellisuus on jalostunut viileäksi tyylikkyydeksi, joka näkyy myös Mustan Valon visuaalisessa ilmeessä.

Yhtye on ollut pienoisessa nosteessa Ei maailmanloppua -kappaleen oltua YleX:n viikon tehokappaleena lokakuussa 2014. Muista myös yhtyeen debyytti Uusi aika on täällä.

Levyn saatavuus


 

Passing Human Parade - Provocative dreams (2013)

Passing Human Parade on Tuvalu-yhtyeestä tutun Annina Antinrannan sooloprojekti. Soolodebyytillään Provocative Dreams hän ottaa etäisyyttä Tuvalun progerockiin: albumi on urbaania ja melankolissävyistä taidepoppia, jossa on trip-hopin ja muun elektronisen musiikin vivahteita. Levy on osittain yhteisörahoitettu ja osittain omakustanteinen, joten kyse on indiepopista par excellence – termin alkuperäisessä merkityksessä.

Antinranta on säveltänyt, sanoittanut, sovittanut ja tuottanut levyn sekä soittaa piano- ja kosketinsoitinosuudet ja laulaa. Näkemystään toteuttamaan ja jalostamaan hän on koonnut lukuisia sessiomuusikoita, jotka vastaavat mm. levyn perkussiotuotannosta, jousisoittimista, kitaroista, haitarista ja vierailevasta laulusta.

Toisin kuin tinkimättömillä soololevyillä usein, Passing Human Parade ei ole antanut materiaalin rönsytä itsekritiikittömästi, vaan kyseessä on 39 minuuttiin hiottu ja kuuntelua kestävä kokonaistaideteos, jolla on selvä draaman kaari.

Kuten Tuvalun levyillä myös PHP:n levyllä suuressa roolissa ovat kappaleiden sanoitukset, jotka käsittelevät artistin itsensä mukaan teemoja kuten pakkomielle, vieraantuminen sekä esidigitaalisten tunnemaisemiemme ja modernien yhteiskuntien yhteentörmääminen. Ei siis varsinaisesti kevyttä musiikkia, vaikkei yleissoundi olekaan raskas; suositellaan tunnelmallisen musiikin ystäville, jotka kaipaavat kuunteluun hieman "pureskelua".

Levyn saatavuus


Pimeys - Muut on jo menneet (2013)

Tuore Suomirock/pop-yhtye Pimeys on kaikkea muuta kuin pimeä. Bändi kuulostaa kovin tutulta, paikoin Zen Cafélta, paikoin modernimmalta Leevi and the Leavingsilta, toisinaan jopa The Curelta samalla tapaa kuin Olavi Uusivirta joissain kappaleissaan - mutta kuitenkin omalta itseltään.

Kolmas näennäinen ristiriita on bändin soundi, joka on sekä valtavirtainen että indie-uskottava. Tätä tukevat laulujen mietteliäät mutta maanläheiset sanoitukset. Nuorella yhtyeellä on siis käsissään varma pelinavaus ja potentiaali laajempaan suosioon; Pimeydestä kuultaneen tulevaisuudessa enemmän. Musiikkia syksyyn ja kevääseen.

Levyn saatavuus


Joy Division - Unknown pleasures (1979) & Godflesh - Streetcleaner (1989)

Nämä kaksi yhtyettä ovat tyylillisesti melko erilaisia: Joy Division edustaa niin sanottua post-punkia, eli punkista kehittynyttä, synkeää ja sisäänpäin kääntynyttä rockmusiikkia; Godflesh taas ammentaa industrialista eli yksinkertaistetusti ilmaistuna kolkosta konemusiikista sekä metallista.

Yhtyeitä kuitenkin yhdistää niiden miljöö ja tunnelma: yhtyeiden jäsenet ovat teollisuuskaupunkien (Salford ja Birmingham) kasvatteja, mikä kuuluu heidän musiikissaan teollis-urbaanina synkeytenä. Molempien yhtyeiden kappaleet myös käsittelevät ihmisyksilön olemisen vaikeuksia; Joy Divisionin lähestymistapa on alakuloinen ja runollinen, Godfleshin aggressiivinen ja vertauskuvallinen. Molemmat levyt ovat yhtyeidensä debyyttipitkäsoittoja.

Suositellaan teollisuuskaupunkien kasvateille katarttisiin kuunteluhetkiin. Joy Divisionin nuorena kuolleen laulajan Ian Curtisin tarinasta on saatavilla kirja Etäinen kosketus.

Joy Divisionin levyn saatavuus

Godfleshin levyn saatavuus


Hexvessel - Dawnbearer (2011)

Hexvessel on Suomeen kotiutuneen britin Mathew "Kvohst" McNerneyn luovuuden hedelmä. Nyttemmin täydeksi bändiksi kasvaneen projektin pohja on 60-luvun folkmusiikissa ja psykedeliassa, jota maustetaan kukkaisajan idealismia huomattavasti tummemmalla, luonnonläheisellä mystiikalla. Paul Simon -coveria Diamonds lukuun ottamatta Kvohstin säveltämät ja tulkitsemat laulut soivat akustisesti ja ajattomasti. Lopulta näennäisen tummuuden läpi hohtaa valoa.

Levyn saatavuus


Peter & Patrik Jablonski - Two pianos (2006)

Peter Jablonski (s. 1971) ja Patrik Jablonski (s. 1974) ovat ruotsalaiset pianistiveljekset. Tällä levyllä he versioivat kahden pianon voimin kolmea säveltäjää, jotka olivat toistensa aikalaisia ja eräällä tapaa myös maanmiehiä; kaikki kolme vaikuttivat Ranskassa ja Sveitsissä.

Frank Martinin Ouverture ja Foxtrot sekä Arthur Honeggerin Partita on aluperinkin sävelletty kahdelle pianolle. Martinin marionettiteatteria varten sävelletyissä teoksissa kuuluvat erityisen vahvasti jazz-vaikutteet. Honeggerin teos taas viittaa nimensä ja rytmityksensä puolesta barokkiin, mutta on sävelkieleltään silkkaa 1900-luvun Ranskaa.

Igor Stravinskyn Kevätuhri (Le Sacre du printemps) sen sijaan on alunperin orkesteriteos, tarkemmin ottaen baletti. Allmusicin tiedoissa väitetään, että Kevätuhrin esitys on nelikätisesti yhdellä pianolla eikä kahdella pianolla, mutta kansivihkosta tämä ei selviä. Joka tapauksessa Stravinskyn pakanariitti esitetään kahden pianistin voimin. Erityisesti tässä teoksessa Jablonskien taidot pääsevät esiin. Orkesterisävellyksen eri sävyt tulevat hienosti esiin ja veljesten yhteensoitto on saumatonta.

Ehdoton tuttavuus kaikille modernimman klassisen musiikin ystäville.

Levyn saatavuus


Angels of Light - We are him (2007) & Swans - My father will guide me up a rope to the sky (2010)

Sekä Angels of Lightin että Swansin takana on yksi mies: Michael Gira (s. 1954). Angels of Light on/oli projekti, jonka Gira perusti hajotettuaan 80-luvulla perustamansa Swansin, jonka kanssa hän teki sekä maailman meluisimpaa rock-musiikkia että country- ja folk-musiikkiin vivahtavia levyjä. Pintapuolisesti hyvin erilaisten levyjen läpi kuitenkin kulki sama punainen lanka, joka näkyi laulujen teemojen ja tunnelmien synkkänä painostavuutena. Gira on paitsi omaääninen lauluntekijä, myös mestari haalimaan oikeansorttisia muusikoita levyilleen.

We are him on Angels of Lightin viimeisin (kenties viimeinen) levy, joka on tyylilajillisesti jossain vanhan amerikkalaisen juurimusiikin, modernimman folk-musiikin ja rockin välimaastossa. Laulujen aiheet luotaavat vertauskuvallisesti ihmismielen syviä vesiä ja pohjamutia, keskuksenaan Joseph-niminen hahmo.

Muutama vuosi We are himin jälkeen Gira aktivoi Swansin uudelleen. Motivaatioksi hän nimesi musiikkinsa luonnollisen kehityksen, joka ei tuntunut enää menevän Angels of Lightin suuntaan, vaan muistuttavan Swansin raskautta. Tuloksena ollut levy, My father will guide me up a rope to the sky, kuulostaa kuitenkin Angels of Lightin ja Swansin välimuodolta: tietyt kappaleet tai niiden osat ovat selvästi "vanhaa Swansia" pitkine ja painostavine äänikollaaseineen, toiset taas muistuttavat enemmän Angels of Lightista ja Swansin keskivaiheen akustisista levyistä folkahtavalla otteellaan.

We are him ja My father will guide me up a rope to the sky eivät ole Michael Giran tuotannon vaativimpia levyjä ja siten erinomainen tapa tutustua hänen outoon maailmaansa. Kiinnostuneet voivat mennä syvemmälle vaikkapa Swansin vuoden 2012 tuplalevyn The Seerin kanssa.

We are him -levyn saatavuus

My father will guide me up a rope to the sky -levyn saatavuus


Jukka Perko & Mikko Kuustonen - Profeetta (2008)

Perko-Pyysalo Poppoosta tutun Jukka Perkon sekä Mikko Kuustosen yhteislevy Profeetta ammentaa innoituksensa libanonilaisen taiteilijan Kahlil Gibranin (1883-1931) samannimisestä, hänen pääteoksenaan pidetystä kirjasta.

Libanon kaikuu etäältä myös suurimmaksi osaksi akustisten laulujen sovitusten lievissä etnosävyissä. Levyn pääinstrumentit ovat akustinen kitara, piano ja Perkon saksofoni. Vierailevina soittimina kuullaan mm. Esa Kotilaisen mellotronia ja Kimmo Pohjosen haitaria.

Tyylillisesti levy on hieman hankala luokitella: onko tämä nyt etnopoppia, jazzpoppia etnosävyin vai sanoitusten suuren painoarvon vuoksi laulelmaa? Avarakorvaisen kuulijan kannalta tämä on luonnollisesti tyystin yhdentekevä kysymys. Levyä voi suositella erityisesti heille, joilla on jonkinlainen ennakkoluulo Mikko Kuustosta kohtaan. Profeetta osoittaa miehen olevan moniulotteisempi kuin äkkiseltään luulisi.

Levyn saatavuus


Kaisa Vala - International shaman (2012)

Uuden Musiikin Kilpailussa (eli Euroviisuissa) vuonna 2012 suurelle yleisölle tutuksi tullut Kaisa Vala hioi debyyttipitkäsoittoaan vuosia. Pitkä työ kuuluu mietityssä ja soljuvassa kokonaisuudessa, jossa hieman Tori Amoksen mieleen tuova pianovetoinen pop/rock lyö kättä tunnelmallisempien ja pohdiskelevimpien osioiden kanssa.

International shaman on mielenkiintoinen pelinavaus nuorelta, omaehtoiselta tekijältä, jolta voi odottaa paljon. Levyllä on myös UMK-kandidaatti Habits of human beings.

Levyn saatavuus


Cecil Taylor - Melancholy (1999)

Free jazz -edelläkävijä Cecil Taylor konsertoi Berliinissä kolme päivää ennen muurin virallista murtamista vuonna 1990 kolmen amerikkalaisen, kuuden saksalaisen ja yhden suomalaisen jazzmuusikon kera sellaisella vimmalla, että voisi luulla muurin murtumisen alkaneen pelkästään siitä. Melancholy on tuon konsertin taltiointi.

Taylorin pianon ja rytminryhmän jyrätessä taustalla kahdeksasta vaskipuhaltimesta syöstään sellaista mustaa sappea, että tottumattomimmat kuuntelijat saattavat hyvinkin ajautua melankoliseen tilaan. Niille, joiden mielestä musiikin ei aina tarvitsekaan olla miellyttävää perinteisessä mielessä, kolmesta yli kaksikymmenminuuttisesta "sfääristä" koostuvan kokonaisuuden läpikäyminen voi olla hyvinkin valaiseva ja puhdistava elämys.

Levyn saatavuus


Hector - Ruusuportti (1979) & Sofia Karlsson - Svarta ballader (2005)

Dan Andersson (1888-1920) oli runoilija Ruotsin Taalainmaalta. Hänen lyriikkaansa on sovitettu laulettavaksi moneen otteeseen, osin kirjoittajan itsensä säveltäminä. Andersson itse luonnehti itseään "pimeyden ja kodittomuuden laulajaksi", mutta Hectorin levyllä suomentajana toimineen Tommy Tabermannin mukaan Anderssonin lyriikan olennaisin elementti on hellä kapina.

Hectorin Ruusuportti tuo etenkin laulutyyliltään ja soinniltaan mieleen Tauno Palon Kulkurin kannel –levyn, mutta ei sisällä viitteitä pop-musiikkiin vaan on tasaisen yhtenäinen laulelmalevy. Jousiorkesteri säestää suurinta osaa kappaleista, joiden äänimaailmaa koristavat huilu, kellopeli, haitari ja muut soittimet. Riisutuimmillaan tekstit saavat tulkinnan pelkän kitaran säestämänä.

Ruotsalaisen Sofia Karlssonin levyllä on osin samojen säveltäjien näkemyksiä Anderssonin teksteistä, mutta tyyli on erilainen. Kappaleet soivat pop- ja kansanmusiikin välimaastossa ja sovitusten sekä käytettyjen soittimien skaala on laajempi. Ajoittain Svarta ballader liippaa läheltä jopa kevyttä jazzia. Päällimmäisenä soi Sofian heleä mutta kauniin maanläheinen ääni.

Kahdella levyjen kappaleista on pohjanaan sama teksti.

Ruusuportti-levyn saatavuus

Svarta ballader -levyn saatavuus

Haku Dan Anderssonin kirjoihin


Regina - Soita mulle (2011)

Aiemmin lähes yksinomaan elektronista poppia soittanut yhtye Regina antaa neljännellä levyllään Soita mulle vallan sähkö- ja bassokitaroille sekä hyvin bändimäiselle soundille. Kyse on kuitenkin edelleen tarttuvasta popmusiikista, joka on kevyttä, muttei onttoa.

Levyn tiiviys (33 ja puoli minuuttia) on ilmeisen harkittua, sillä levyn yhdeksästä kappaleesta yksikään ei tunnu täytteeltä. Tästä syystä levyn pyöräyttää luontevasti alusta loppuun useamman kerran peräkkäin. Kappaleiden tunnelma on hyvin kesäinen: tuulinen poutasää, kenties hieman meren tuoksua, aurinkoa ja haikeutta sopivassa suhteessa. Suositellaan kiireettömiin kesähetkiin.

Levyn saatavuus


♫ Nuottivinkki ♫ Nuottivinkki

Suomen toivelaulut

Satavuotias Suomi sävelin - juhlakirjassa mukana 50 laulun melodiat, sanat ja sointumerkit.

Saatavuus