Hyppää sisältöön
Kieli Kieli

 

 

 

 

 

Lisää linkkejä...

 

Taika Waititi – mies, jonka nimikin kuulostaa hauskalta

On tiettyjä elokuvaohjaajia, joiden elokuvat tunnistaa heti. Teokset voivat vaihdella aiheiltaan paljonkin, mutta ovat silti erittäin ohjaajansa näköisiä: samoja näyttelijöitä, samaa tyyliä, samaa miljöötä, samanlaista huumoria. Uusiseelantilainen Taika Waititi kuuluu tähän kategoriaan. Hänen elokuvansa ovat komedioita, joissa on ripaus draamaa. Henkilöhahmot ovat usein kömpelöitä ja huonosti sopeutuneita yhteiskuntaan. Elokuvien budjetit ovat pieniä ja ne tehdään usein samoilla näyttelijöillä.

Vuonna 2004 hän oli Oscar-ehdokkaana lyhytelokuvastaan Two cars, one night. Vuonna 2017 Waititi ohjasi ensimmäisen ison Hollywood-elokuvansa, Marvelin Thor: Raknarök, joka poikkeaa suuresti hänen aikaisemmista töistään; Thorin budjetti on esimerkiksi satoja kertoja suurempi kuin hänen edellisen elokuvansa. Ohjaamisen lisäksi Waititi on näyttelijä, kirjailija, käsikirjoittaja, maalaaja ja koomikko.

 

 

Eagle vs shark on Waititin ensimmäinen kokopitkä elokuva. Siinä kaksi yksinäistä ja syrjäytynyttä löytävät toisensa, mutta rakkaus ei ole helppoa, varsinkaan kun kaikki aika menee suunnitellessa kostotoimia lapsuudenaikaiselle arkkiviholliselle.

 

 

 

 

What we do in the shadows on jo aikaisemmin esitelty Leffavinkeissä.

 

 

 

 

 

Hunt for the wilderpeople on tarina kaupunkilaispoika Rickysta, joka joutuu kasvattivanhempien hoiteisiin Uuden-Seelannin syrjäseuduille. Lastensuojeluviranomaisten uhatessa Ricky ja hänen äreä kasvatti-isänsä pakenevat villiin viidakkoon, jossa katu-uskottavuudesta ei ole apua.


Puolalaisia nunnia

Loppuvuodesta 1945 nuori nunna saapuu Punaisen ristin sairausasemalle hakemaan apua. Ranskalainen Mathilde lähtee läheiseen luostariin, jossa hän auttaa hätääntynyttä naista synnyttämään. Mathilde tajuaa odottavan äidin olevan yksi luostarin nunnista ja myös sen, että tämä ei ole ainut samassa tilanteessa oleva nunna.

Ranskalais-puolalaisessa elokuvassa Viattomat toinen maailmansota on virallisesti jo päättynyt, mutta Puolan siviiliväestö joutuu silti kokemaan kovia sekä liittoutuneiden että venäläisten puolelta, varsinkin naiset ovat haavoittuvaisessa asemassa. Luostarin nunnat vaikenevat kokemastaan väkivallasta ja traumasta, koska häpeävät tai koska he pelkäävät katolisen kirkon rangaistusta. Varsinaista väkivaltaa ei elokuvassa juurikaan näytetä, vaan siinä keskitytään sen aiheuttamiin jälkiseuraamuksiin.

Nunnakokelas Anna lähtee tapaamaan tätiään, jotta menneisyys saadaan lepoon ennen nunnavalan vannomista. Anna ei ole ennen poistunut luostarista ja tämä on hänen ensikosketuksensa maalliseen elämäntapaan. Tädin luona selviää, että katolilaisella Annalla olikin juutalaiset vanhemmat, jotka kuolivat holokaustissa. Naiset lähtevät etsimään vanhempien hautoja muutamastakin eri pikkukylästä.

Puolalainen mustavalkoelokuva Ida sijoittuu holokaustista toipuvaan 1960-alun Puolaan. Juutalaisvainot ovat arka asia eikä sitä haluta kylissä muistella. Tarina ja kuvaus ovat vähäeleisiä ja katsojalle jätetään paljon tulkinnanvaraa. Elokuva on voittanut lukuisia palkintoja mm. parhaan ulkomaisen elokuvan Oscarin.

 

Tarkista saatavuus


Sataa,  ja sitten tulee ruumiita

Italialaisessa elokuvassa Suburra Rooman lähelle ollaan rakentamassa uutta lasvegasmaista uhkapelitaivasta. Kaikki tahot luonnollisesti haluavat hyötyä siitä, mutta mafiaperheiden keskinäiset kiistat ja kostotoimet ovat vaarassa kaataa koko projektin. Unohtaa ei saa myöskään lahjottuja poliitikkoja tai paavia, joka on vanha ja väsynyt.

Kaikkien amerikkalaisten mafiaelokuvien jälkeen on virkistävää katsoa italialaisten omaa näkökulmaa organisoituneeseen rikollisuuteen. Poliitikot ovat korruptoituneita ja mafiosot turhamaisia ja rahanahneita. Keskinäiset kiistat tarkoittavat suurta määrää ruumiita. Suburra on sateinen, synkkä ja kyyninen: hyviä ihmisiä ei ole, mutta heikkoja sitäkin enemmän. Kaikkein hienointa ja erikoisinta elokuvassa on musiikki ja sen luoma tunnelma. Ilman ranskalaisen M83-yhtyeen unenomaista elektronista musiikkia elokuvan tunnelma olisi täysin eri kuin se on nyt.

 

Tarkista saatavuus

 


“It’s hard out here for a pimp”

Djay (Terrence Howard) on sutenööri, joka kahta naista myymällä tekee juuri ja juuri sen verran rahaa, että saa laskut maksettua. Tyttöystäväkin on raskaana. Samalta kulmilta lähtöisin oleva tuttava on noussut menestyneeksi rap-artistiksi, joten Djay tuumaa, että miksi ei hänkin voisi saada kuuluisuutta omilla rap-kappaleillaan. Kaikki laitetaan yhden kortin varaan paremman tulevaisuuden toivossa, mutta niin kuin arvata saattaa kaikki ei mene aivan putkeen. Lopputulos voi kuitenkin silti yllättää.

Pienen budjetin elokuva Hustle & flow oli vuoden 2006 Oscarien yllättäjiä. It’s hard out here for pimp sai parhaan laulun Oscarin ja Terrence Howard sai parhaan miespääosaehdokkuuden. Elokuvassa musiikki nähdään vahvasti itseilmaisun välineenä, joka tuo äänen etelän mustille köyhille. Päähenkilöitä käsitellään ymmärryksellä, oli hän sitten itseään etsivä nuori prostituoitu tai sutenööri, joka muovaa työntekijöistään perheen jossa vallitsee kuitenkin rautainen kuri ja jossa jokainen tietää paikkansa.

Tarkista saatavuus


Rakennetaan muuri, niin ne eivät pääse tänne

Elokuvassa Desierto: border sniper joukko laittomia siirtolaisia matkustaa Meksikosta Yhdysvaltoihin paremman elämän toivossa, kun heidän autonsa hajoaa keskelle autiomaata. Raja täytyy siis ylittää kävellen. Heidät huomaa häiriintynyt, etelävaltioiden lippua heiluttava pyssymies, jolloin saalis vaihtuu jäniksistä ihmisiin. Alkaa verinen ajojahti, ja aavikolla mahdolliset piilopaikat ovat vähissä.

Desierto on vaikuttava ja erittäin ajankohtainen elokuva. Mahtava ja karu aavikkomaisema on vahvasti esillä, yhtään sisäkuvaa elokuvassa ei ole. Sekä Jeffrey Dean Morgan asemiehenä että Gael García Bernal meksikolaissiirtolaisena tekevät hyvää roolisuoritusta, varsinkin Bernal on aina parhaimmillaan, kun saa puhua omaa äidinkieltään.

Tarkista saatavuus


Klassikkovinkki Klassikkovinkki

Dokumenttivinkki Dokumenttivinkki