Hyppää sisältöön
Kieli Kieli

 

 

 

 

 

Lisää linkkejä...

 

Pimahtanut pastori

Brimstone elokuvassa eletään 1800-luvun Amerikan villissä lännessä. Liz on mykkä, joka elää poikansa, tyttärensä ja miehensä kanssa pienen kylän lähistöllä. Kylään saapuu uusi pastori, jonka Liz tunnistaa menneisyydestään. Pastori ei ole mikään lempeä sielunpaimen, vaan jyrkkä kiihkouskovainen, joka ei juuri hymyile.  Brimstone etenee takautumina neljässä eri jaksossa. Alussa ollaan jo miltei lopussa, ja sitten tapahtumat etenevät kronologisesti taaksepäin.

Tämä elokuva ei ole herkkähermoisille, sillä Brimstone sisältää erittäin arkoja aiheita, joissa lapset ovat usein keskiössä.  Elokuvan tunnelma ei ole positiivinen vaan synkkä, väkivaltainen, epätoivoinen ja täynnä kärsimystä, välillä jopa siihen asti, että sitä on piinallista katsoa. Tästä huolimatta elokuva on ehdottomasti katsomisen arvoinen. Guy Pearce tekee loistavan roolin kostonhimoisena pastorina. Juoni on kiinnostava ja moniosainen sekä visuaalinen ilme on kaunis.

 

Tarkista saatavuus


”Ihmisistä on ihana katsoa väkivaltaa ja kamalia asioita. Ihminen on paha eikä kestä onnellisuutta kuin viisi minuuttia kerrallaan.” –Paul Verhoeven

Ranskalainen elokuva Elle alkaa kohtauksella, jossa naamioitunut raiskaaja nousee uhrinsa päältä. Michèle (Isabelle Huppert) ei anna raiskauksen kuitenkaan horjuttaa itseään. Poliisille ilmoittaminen on hänestä ajanhukkaa ja hän jatkaa elämäänsä kuten ennenkin, mutta alkaa kuitenkin jäljittää hyökkääjäänsä. Kerronta pyörii seksin ja väkivallan ympärillä. Raiskaajan löytyminen tuo elokuvaan aina vain sairaampia piirteitä.

Michèle ei ole mikään kaikkein mukavin hahmo. Katsojan on vaikea ymmärtää tai tuntea sympatiaa häntä kohtaan. Ohjaaja Paul Verhoeven yritti vuosia tehdä tätä elokuvaa Hollywoodissa, mutta järjestään kaikki nimekkäät naistähdet kieltäytyivät roolista. Euroopasta onneksi vielä löytyy studioita sekä naisnäyttelijöitä, jotka ovat valmiita ottamaan riskejä. Elokuvassa venytetään sopivuuden rajoja ja raiskaus saa piirteitä joihin ei ole todellakaan totuttu.

Tarkista saatavuus


Taika Waititi – mies, jonka nimikin kuulostaa hauskalta

On tiettyjä elokuvaohjaajia, joiden elokuvat tunnistaa heti. Teokset voivat vaihdella aiheiltaan paljonkin, mutta ovat silti erittäin ohjaajansa näköisiä: samoja näyttelijöitä, samaa tyyliä, samaa miljöötä, samanlaista huumoria. Uusiseelantilainen Taika Waititi kuuluu tähän kategoriaan. Hänen elokuvansa ovat komedioita, joissa on ripaus draamaa. Henkilöhahmot ovat usein kömpelöitä ja huonosti sopeutuneita yhteiskuntaan. Elokuvien budjetit ovat pieniä ja ne tehdään usein samoilla näyttelijöillä.

Vuonna 2004 hän oli Oscar-ehdokkaana lyhytelokuvastaan Two cars, one night. Vuonna 2017 Waititi ohjasi ensimmäisen ison Hollywood-elokuvansa, Marvelin Thor: Raknarök, joka poikkeaa suuresti hänen aikaisemmista töistään; Thorin budjetti on esimerkiksi satoja kertoja suurempi kuin hänen edellisen elokuvansa. Ohjaamisen lisäksi Waititi on näyttelijä, kirjailija, käsikirjoittaja, maalaaja ja koomikko.

 

 

Eagle vs shark on Waititin ensimmäinen kokopitkä elokuva. Siinä kaksi yksinäistä ja syrjäytynyttä löytävät toisensa, mutta rakkaus ei ole helppoa, varsinkaan kun kaikki aika menee suunnitellessa kostotoimia lapsuudenaikaiselle arkkiviholliselle.

 

 

 

 

What we do in the shadows on jo aikaisemmin esitelty Leffavinkeissä.

 

 

 

 

 

Hunt for the wilderpeople on tarina kaupunkilaispoika Rickysta, joka joutuu kasvattivanhempien hoiteisiin Uuden-Seelannin syrjäseuduille. Lastensuojeluviranomaisten uhatessa Ricky ja hänen äreä kasvatti-isänsä pakenevat villiin viidakkoon, jossa katu-uskottavuudesta ei ole apua.


Puolalaisia nunnia

Loppuvuodesta 1945 nuori nunna saapuu Punaisen ristin sairausasemalle hakemaan apua. Ranskalainen Mathilde lähtee läheiseen luostariin, jossa hän auttaa hätääntynyttä naista synnyttämään. Mathilde tajuaa odottavan äidin olevan yksi luostarin nunnista ja myös sen, että tämä ei ole ainut samassa tilanteessa oleva nunna.

Ranskalais-puolalaisessa elokuvassa Viattomat toinen maailmansota on virallisesti jo päättynyt, mutta Puolan siviiliväestö joutuu silti kokemaan kovia sekä liittoutuneiden että venäläisten puolelta, varsinkin naiset ovat haavoittuvaisessa asemassa. Luostarin nunnat vaikenevat kokemastaan väkivallasta ja traumasta, koska häpeävät tai koska he pelkäävät katolisen kirkon rangaistusta. Varsinaista väkivaltaa ei elokuvassa juurikaan näytetä, vaan siinä keskitytään sen aiheuttamiin jälkiseuraamuksiin.

Nunnakokelas Anna lähtee tapaamaan tätiään, jotta menneisyys saadaan lepoon ennen nunnavalan vannomista. Anna ei ole ennen poistunut luostarista ja tämä on hänen ensikosketuksensa maalliseen elämäntapaan. Tädin luona selviää, että katolilaisella Annalla olikin juutalaiset vanhemmat, jotka kuolivat holokaustissa. Naiset lähtevät etsimään vanhempien hautoja muutamastakin eri pikkukylästä.

Puolalainen mustavalkoelokuva Ida sijoittuu holokaustista toipuvaan 1960-alun Puolaan. Juutalaisvainot ovat arka asia eikä sitä haluta kylissä muistella. Tarina ja kuvaus ovat vähäeleisiä ja katsojalle jätetään paljon tulkinnanvaraa. Elokuva on voittanut lukuisia palkintoja mm. parhaan ulkomaisen elokuvan Oscarin.

 

Tarkista saatavuus


Sataa,  ja sitten tulee ruumiita

Italialaisessa elokuvassa Suburra Rooman lähelle ollaan rakentamassa uutta lasvegasmaista uhkapelitaivasta. Kaikki tahot luonnollisesti haluavat hyötyä siitä, mutta mafiaperheiden keskinäiset kiistat ja kostotoimet ovat vaarassa kaataa koko projektin. Unohtaa ei saa myöskään lahjottuja poliitikkoja tai paavia, joka on vanha ja väsynyt.

Kaikkien amerikkalaisten mafiaelokuvien jälkeen on virkistävää katsoa italialaisten omaa näkökulmaa organisoituneeseen rikollisuuteen. Poliitikot ovat korruptoituneita ja mafiosot turhamaisia ja rahanahneita. Keskinäiset kiistat tarkoittavat suurta määrää ruumiita. Suburra on sateinen, synkkä ja kyyninen: hyviä ihmisiä ei ole, mutta heikkoja sitäkin enemmän. Kaikkein hienointa ja erikoisinta elokuvassa on musiikki ja sen luoma tunnelma. Ilman ranskalaisen M83-yhtyeen unenomaista elektronista musiikkia elokuvan tunnelma olisi täysin eri kuin se on nyt.

 

Tarkista saatavuus

 


Klassikkovinkki Klassikkovinkki

Dokumenttivinkki Dokumenttivinkki